Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle

1. Perustiedot kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmasta ilmenevät puheenjohtajakautta varten laaditusta esitteestä. Nostan niistä erityisen huomion kohteeksi seuraavat asiat.
   
   
2. Kansalaiskasvatus on (2500 vuoden kokemuksen mukaan) perustavan tärkeä asia. Se jäi 1970-luvun myllerrysten jäljiltä jokseenkin olemattomaksi, mikä osaltaan selittää monia aktiivisen kansalaisuuden heikkoja tunnuslukuja alle 40-vuotiaassa väestössä. Olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä opettajankoulutuksessa, koulukulttuurin muuttamisessa osallistuvaksi ja osin vapaassa sivistystyössä on saatu aikaan.
   
   
3. Suuri haaste on vakiinnuttaa toiminta ja kehittää sitä edelleen. Yksi kuningaspultti on oppilaskuntatoiminnan palauttaminen myös perusopetukseen, mikä on tulossa eduskuntaan tämän vuoden aikana.
   
   
4. Toinen tärkeä asia ohjelmassa on ollut kansalaisyhteiskunta, myös siksi että se on demokratian sosiaalinen pohja. Asia on osoittautunut paljon hankalammaksi kuin työn alussa saattoi kuvitellakaan.
   
   
5. Perusongelma on, että perinteinen itsestään selvä käsitys kansalaistoiminnan luonteesta ja merkityksestä on hallinnossa ohentunut. Vapaaehtoispanoksen sisältävä työ rinnastetaan toimintalogiikaltaan kovin erilaiseen yritystoimintaan.  Ruohosen työryhmän mietintö kuvaa keskeiset ongelmat ja politiikkaohjelma työskentelee sen kanssa loppuajan. Suositan kuitenkin lämpimästi, että tulevaisuusvaliokunta ottaisi asian omalle listalleen.
   
   
6. Kansalaisyhteiskunnan (kolmannen sektorin) tutkimus ja koulutus on järjestetty sattumanvaraisesti. Tämä on ihmeellistä, yksinomaan jo kolmannen sektorin työllistävän merkityksen vuoksi.
   
   
7. Tähän on mahdollista saada parannus. Jyväskylän yliopisto suunnittelee kansalaistoiminnan maisteriohjelman käynnistämistä. Jyväskylä siksi, että sen ohjelmassa on jo nyt laajasti lähellä kansalaisyhteiskuntaa olevia aloja (sosiaalityö, liikunta, kulttuuripolitiikka, yhteiskunnalliset aineet, kasvatustieteet, viestintä, taloustieteet).
   
   
8. Samaan yhteyteen on suunniteltu verkostoveturityyppinen keskus, joka ottaisi vastuuta alan tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteydenpidosta. Kehittämiseen tulisi mukaan myös useita ammattikorkeakouluja.
   
   
9. Elämme kuitenkin aikaa, jona tällaisten uudistusten rahoittaminen on vaikeaa. Osaltani toivoisin, että asian tärkeys ymmärrettäisiin eduskunnassa. T&k –panostus kansalaisyhteiskuntaan istuu kansanvallan juhlavuoteen yhtenä avainasiana.
   
   
10. Kolmas iso kokonaisuus on hallinnon ja kansalaisten suhteen uudelleenajattelu. Liian moni suomalainen (65 %) on sitä mieltä, että minunlaisillani ihmisillä ei ole mitään sanomista siihen, mitä valtiovalta tekee. Vieraantuminen on sitä syvempää, mitä vähemmän koulutusta ihmisillä on.
    
    
11. Tässä suomalaisia ei voi pitää yhtenä kokonaisuutena. Tosiasiassa ihmisten resurssit vaikuttaa ovat kovin erilaisia. Eräänlaisena alustuksena keskustelulle nostan esiin neljä tässä suhteessa kovin erilaista ryhmää.
    
    - järjestökansalaiset ovat ainakin vakiintuneiden järjestöjen osalta hyvin mukana koko päätöksenteon ketjussa: keskustelu, aloitteet, vaaliohjelmat, hallitusohjelmat, valmistelu, päätöksenteko, toimeenpano, arviointi, keskustelu… Näiden ongelma vain on, että etenkin yhteiskunnallisten järjestöjen osallistumisluvut ovat viime vuosina jyrkästi laskeneet. Haasteena on se, miten järjestöt voivat ”kuulla kansalaista”.
    - uudet vaikuttajat koostuvat ihmisistä, jotka eivät löydä tietään järjestöihin, joilla on paljon sanottavaa, jotka ovat turhautuneet siitä, että kukaan ei tunnu heitä kuuntelevan, joilla on hallussaan hyvä tietoyhteiskuntataidot, jotka uskovat kansanäänestyksiin ja jotka ovat valmiita vaikuttamiskampanjoihin. Haaste on kehittää päätöksentekoa niin, että se voi olla avoin ja vuorovaikutuksessa uusien vaikuttajien kanssa.
    - vetäytyjät sisältää suuren joukon suomalaisia, jotka ovat hiljalleen irtautumassa yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta toiminnasta. Yhteistä tunnuspiirrettä on myös niukka koulutus ja huono-osaisuus. Suurena haasteena on kehittää toimintoja, joilla voidaan vahvistaa yhteisöllisyyttä, myös kansalaistoiminnan ja kansansivistyksen keinoin, esimerkiksi community development –sovelluksin tai sosiokulttuurisella innostamisella.
    - haavoittuvat ryhmät sisältävät ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät pysty puhumaan puolestaan (esim. dementikot), mutta joiden äänen täytyisi silti kuulua yhteiskunnassa ja päätöksenteossa. Haasteena on esim. kehittää paneeleja, jotka nostavat esiin näiden ihmisten asioita. 
      
12. Myönteistä on, että näillä näkymin politiikkaohjelman perintöä jatkaa demokratiaverkosto, jonka veturiin oikeusministeriössä budjetissa on rahat ja johon tulee mukaan halukkaiden ministeriöiden ja tiedeyhteisön edustus. Olisi kuitenkin hyvä löytää tavat, joilla eduskunta seuraisi kiinteästi demokratian tilan kehitystä ja pitäisi huolta tarvittavista tärkeistä, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin kohtuullisista resursseista.