Tutkintavankeustyöryhmä on saanut valmiiksi välimietintönsä, jossa selvitetään tutkintavankien määrän kasvun syitä sekä pohditaan mahdollisuuksia lisätä tutkintavankeudelle vaihtoehtoisten rikosprosessuaalisten pakkokeinojen eli tässä tapauksessa matkustuskiellon käyttöä. Työn toisessa vaiheessa selvitetään mahdollisuuksia kehittää matkustuskiellon sisältöä ja laajemminkin vaihtoehtoja tutkintavankeudelle. Työryhmän on tehtävä selvityksensä 30.9.2003 mennessä.

TUTKINTAVANKIEN MÄÄRÄ VAKIINTUNUT NOIN 600:AAN

Tutkintavanki on rikoksesta epäilty henkilö, joka on rikoksen vuoksi otettu kiinni, pidätetty tai vangittu. Vapaudenmenetys on tutkintavankeutta siihen asti, kunnes se tuomioistuimen päätöksellä muuttuu varsinaiseksi vankeusrangaistukseksi.

Tutkintavankeja on sekä vankiloissa että poliisivankiloissa. Tämän vuoden toukokuussa heitä oli vankiloissa 477 ja poliisivankiloissa 98 eli yhteensä 575. Tutkintavankien määrä kasvoi huomattavasti vuosina 1998-2002. Vuonna 1998 heitä oli vajaat 350. Vuoden 2003 aikana heidän määränsä näyttäisi vakiintuneen noin 600:aan.

Aiemmin käytössä olleiden tilastojen mukaan erityisesti poliisin tiloissa olleiden tutkintavankien määrä näytti nousseen viime vuonna huomattavasti. Nämä tilastotiedot ovat kuitenkin osoittautuneet virheellisiksi, koska niissä oli mukana paljon jo vapautuneita tutkintavankeja. Virhe johtui epätarkkuuksista kirjaamiskäytännöissä. Uusissa tilastoissa virheen aiheuttaja on poistettu.

ULKOMAALAISET HUUMERIKOLLISET KASVATTAVAT TUTKINTAVANKIEN MÄÄRÄÄ

Suurin osa tutkintavangeista on vangittu epäiltynä henkirikoksista, törkeistä pahoinpitely-, huume- tai omaisuusrikoksista.

Tärkeä syy tutkintavankien määrän lisääntymisen on tutkintavankeusaikojen piteneminen. Keskimääräiset tutkintavankeudet ovat kasvaneet hieman alle kahdesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Myös tutkintavankeuteen joutuneiden lukumäärä on selvästi lisääntynyt. Tutkintavankeusaikoja on pidentänyt myös vuonna 1998 voimaan tullut laki, jonka mukaan jutun pääkäsittelyssä täytyy kaikkien asianosaisten olla yleensä läsnä.

Kasvuun on vaikuttanut myös ulkomaalaisten, lähinnä virolaisten ja venäläisten huumausainerikoksista vangittujen tutkintavankien määrän kasvu. Suomalaisten tutkintavankien tekemät rikokset poikkeavat ulkomaalaisten Suomessa tekemistä rikoksista. Suurin osa vankiloissa olevista suomalaisista tutkintavangeista on epäiltynä henkirikoksesta, kun taas ulkomaalaiset tutkintavangit ovat epäiltyinä yleisimmin huumerikoksista. Venäläisissä on myös ollut paljon omaisuusrikoksista vangittuja.

MATKUSTUSKIELTO ON VAIHTOEHTO PIDÄTTÄMISELLE TAI VANGITSEMISELLE

Pakkokeinolain mukainen matkustuskielto on vaihtoehto pidättämiselle tai vangitsemiselle. Se voidaan määrätä, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja jos on todennäköistä, että epäilty lähtee pakoon tai muuten karttaa esitutkintaa, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa tai jatkaa rikollista toimintaa.

Matkustuskieltoon määrätty ei saa poistua päätöksessä mainitulta paikkakunnalta tai alueelta. Kiellettyä voi myös olla oleskeleminen tai liikkuminen tietyllä alueella. Matkustuskielto voi myös sisältää velvoituksen olla tavoitettavana tiettyinä aikoina asunnossaan tai työpaikallaan tai ilmoittautua säännöllisesti poliisille. Matkustuskieltoon määrätylle ei myönnetä passia, ja jo luovutetun passin poliisi ottaa haltuunsa.

Päätöksen vangitsemisesta tai matkustuskiellon määräämisestä tekee tuomioistuin. Vaatimuksen matkustuskiellosta tekee yleensä poliisi. Jos asia on jo siirretty syyttäjälle, vaatimuksen tekee syyttäjä.

MATKUSTUSKIELTO ON TEHOKAS TAPA KATKAISTA NUOREN RIKOSKIERRE

Matkustuskiellon käyttö vaihtelee huomattavasti poliisipiireittäin. Osa eroista selittyy rikollisuuden rakenteella ja paikallisilla erityisoloilla. Suuri osa eroista kuitenkin johtuu siitä, että tutkinnanjohtajilla on erilainen käsitys pakkokeinojen toimivuudesta.

Työryhmän mukaan matkustuskielto on erityisen käyttökelpoinen nuorten rikoskierteen katkaisemisessa. Taparikollisiin sen ei sen sijaan uskota vaikuttavan.

Lisätietoja:
apulaisosastopäällikkö Jarmo Littunen, puh. (09) 1606 7783
erikoistutkija Timo Aho, puh. (09) 1606 8110
sähköposti etunimi.sukunimi@om.fi

Tutkintavankeustyöryhmän välimietintö on oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.om.fi/20074.htm.