Tämä ilmenee rikoksentorjuntaneuvoston valmistelemasta kansallisen rikoksentorjuntaohjelman seurantaraportista, joka luovutettiin tänään peruspalveluministeri Biaudet’lle, oikeusministeri Johannes Koskiselle ja sisäasiainministeriön kansliapäällikölle Kari Häkämiehelle.

PAIKALLINEN YHTEISTYÖ RIKOKSENTORJUNNASSA LISÄÄNTYNYT

Kansallisen ohjelman tavoitteena on ollut, että kaikkiin kuntiin laaditaan rikoksentorjuntaohjelmat. Joulukuussa 2002 turvallisuussuunnitelmat kattoivat jo 316 kuntaa.

Paikallisissa rikoksentorjunnan yhteistyöryhmissä on yleensä mukana poliisi, sosiaalitoimi, opetustoimi ja nuorisotoimi. Poliisin aloitteellisuus on ollut merkittävää, mutta ohjelma on herättänyt kunnan viranomaiset huomaamaan, etteivät rikollisuus ja asukkaiden turvallisuus kuulu ainoastaan poliisille.

Viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyötä on ollut tarkoitus lisätä. Yhteistyö on parantunut - esimerkkinä näpistelyn ja varkauksien ehkäisyhankkeet - ja elinkeinoelämä on monin omin toimin lisännyt osallistumistaan rikoksentorjuntaan. Paikallisissa rikoksentorjuntasuunnitelmissa elinkeinoelämän rooli ei kuitenkaan ole ollut kovin voimakas.

Kansallisessa ohjelmassa korostetaan seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen roolia sekä kansalaisten aktiivisuutta. Paikallisesti on runsaasti toimintaa, jossa kansalaiset ja järjestöt ovat innokkaasti mukana, esimerkiksi katupartiointi. Koska tätä on esiintynyt jo ennen ohjelmaa, on vaikea arvioida, kuinka paljon toiminnasta on ohjelman virittämää. Kuntien turvallisuussuunnitteluun ovat osallistuneet lähinnä seurakunnat, nuorisojärjestöt sekä vanhempain- ja asukasyhdistykset.

TAVOITTEET EIVÄT TOTEUTUNEET TÄYSIN

Ohjelmassa on toivottu erityistä huomiota sellaisiin turvattomuutta aiheuttaviin rikoksiin, joita ihmiset voivat joutua kokemaan arkiympäristössään. Kunnissa on huomioitu erityisesti nuorten aiheuttamat häiriöt ja päihteiden häiritsevä käyttö. On kuitenkin rikollisuuden aiheuttamia ongelmia, joita ei ole riittävästi otettu huomioon. Esimerkiksi perheväkivallan ehkäisy ei näy paikallisissa rikoksentorjuntaohjelmissa juuri lainkaan.

Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma on lähtenyt siitä, että rikollisuutta vähennetään tehostamalla viranomaisten yhteistyötä ja käyttämällä olemassa olevia voimavaroja nykyistä tehokkaammin. Paikallisen ohjelman valmistelusta on kuitenkin aiheutunut kunnille lisäkustannuksia muun muassa projektihenkilön palkkaamisesta. Myös ministeriöt ovat budjetoineet mittaviakin summia toimialansa toimiin.

Kuntiin lähetettyyn kyselyyn vastanneista neljäsosa oli sitä mieltä, että kuntalaisten turvallisuus oli lisääntynyt. Kovin merkittävinä ei ohjelman vaikutuksia rikollisuuteen tai turvallisuuteen kuitenkaan pidetty. Eräissä paikallisissa oikeusministeriön tukemissa rikoksentorjuntahankkeissa saatiin hyviä tuloksia.

Ohjelman sisältämät kunnianhimoisimmat tavoitteet eivät ole täysin toteutuneet. Ohjelma ei ole luonut sellaista yhtenäistä toimintapolitiikkaa rikollisuuden vähentämiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi, että vaikutukset rikollisuuteen otettaisiin huomioon kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Oikeusministeriön työryhmä on laatinut rikollisuusvaikutusten huomioon ottamisesta valmisteluohjeet, joiden tarkoituksena on rikoksentorjunnan näkökulman ulottaminen säädöshankkeiden ja uudistusehdotusten arviointiin sekä yleisemminkin julkiseen päätöksentekoon.

SUOSITUKSIA OHJELMAN JATKAMISEKSI JA TEHOSTAMISEKSI

Raportissa suositellaan kansallisen rikoksentorjuntaohjelman toteuttamisen jatkamista. Seurannassa ei ole tullut esiin asioita, joiden perusteella ohjelman linjauksista tai toimista tulisi luopua. Raportin mukaan pelkkä päätös ohjelman jatkamisesta ei riitä. Seuranta on tuonut esiin kehittämistarpeita, joista osa liittyy paikallisen ja kansallisen tason toimijoiden kokemuksiin, osa kansainväliseen kehitykseen.

Kansallisen rikoksentorjuntaohjelman jatkamisen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat yhteistyön vakiinnuttaminen, alueellisuuskysymykset, rikoksentorjunnan tietotaidon lisääminen ja rikoksentorjuntaohjelman yhdistäminen muihin ohjelmiin. Tässä paikallisen turvallisuusyhteistyön kehittäminen näyttäisi tarvitsevan nykyistä voimakkaampaa valtiollista ohjausta ja tukea.

ERITYISOHJELMA VAKAVAN VÄKIVALLAN VÄHENTÄMISEKSI

Tieto hyvistä rikoksentorjuntakäytännöistä pitäisi välittyä nykyistä paremmin paikalliseen suunnitteluun. Tarvittaisiin kuitenkin täsmällisempää tietoa siitä, mitä rikokset ja toimet niiden ehkäisemiseksi maksavat ja mitä eri toimilla saavutetaan. Paikallinen turvallisuussuunnittelu tarvitsisi tuekseen kunnollisia turvallisuustilanteen kehityksen mittareita, joilla eri kuntien tilannetta voitaisiin verrata myös keskenään. Hyviksi havaitut toimintamallit eivät myöskään saisi jäädä paikallisiksi pilottihankkeiksi, vaan niistä pitäisi tehdä pysyviä käytäntöjä.

Suomen rikollisuudessa ilmeisenä ongelmana on runsas vakava väkivalta. Sen vähentämiseksi raportissa ehdotetaan erityisohjelmaa, joka kattaisi väkivallan keskeiset osa-alueet, kuten nuoriso- ja parisuhdeväkivallan sekä työssä kohdattavan väkivallan. Erityisohjelmia voisi harkita myös huumerikollisuuteen ja harmaaseen talouteen.

Lisätietoja:
pääsihteeri Hannu Takala, puh. (09) 1606 7860, 040 730 7791,
erikoissuunnittelija Mervi Hyvärinen, puh. (09) 1606 7863, 050 592 8703

Seurantaraportti löytyy oikeusministeriön verkkosivulta osoitteesta www.om.fi/17254.htm
Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma on rikoksentorjuntaneuvoston verkkosivuilta osoitteessa www.rikoksentorjunta.fi/4059.htm