Perustuslain mukaan yksilöllä on oikeus käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, asioidessaan viranomaisessa. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten periaatteiden mukaisesti.

Uuden kielilain mukaan viranomaisten tulee oma-aloitteisesti huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että hänen tarvitsee erikseen vedota niihin.

Kielilaki on vähimmäistason määrittävä yleislaki. Esimerkiksi potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan kielellisistä oikeuksista säädetään tarkemmin terveyden- ja sosiaalihuoltoa koskevissa laeissa. Myös opetuskieltä, kuluttajansuojaa ja tieliikennettä koskevat tarkemmat säännökset sisältyvät erityislainsäädäntöön.

Viranomaiset ovat yksi- tai kaksikielisiä

Kielilain perustana on jako yksi- ja kaksikielisiin viranomaisiin. Kielellisellä jaotuksella on merkitystä sekä yksilön kielellisille oikeuksille että viranomaisten kielellisille velvollisuuksille. Yksikielisen viranomaisen velvollisuus antaa palvelua molemmilla kielillä on suppeampi kuin kaksikielisen viranomaisen.

Kielellisen jaotuksen perustana ovat vastaisuudessakin yksikieliset ja kaksikieliset kunnat. Jaotuksen määräytymisperusteet pysyvät nykyisellään. Väestötietojärjestelmään kirjattuihin kunnan asukkaan kieltä koskeviin tietoihin perustuvan jaotuksen vahvistaa valtioneuvosto kymmenvuotiskausittain.

Tällä hetkellä voimassa oleva valtioneuvoston asetus ulottuu vuoteen 2012. Sen mukaan maassamme on 21 kaksikielistä kuntaa, joiden asukkaiden enemmistön kieli on suomi, ja 23 kaksikielistä kuntaa, joiden asukkaiden enemmistön kieli on ruotsi. Ruotsinkielisiä kuntia on kolme. Muut kunnat, tällä hetkellä 399, ovat suomenkielisiä.

Valtion keskushallintoviranomaiset ovat uuden kielilain mukaan aina kaksikielisiä, sen sijaan niiden alue- ja paikallishallinnon yksiköt ovat yksikielisiä, jos niiden virka-alueeseen kuuluu vain samankielisiä kuntia. Esimerkiksi Verohallitus keskushallintoviranomaisena on kaksikielinen, sen alueyksiköistä Savo-Karjalan verovirasto yksi- eli suomenkielinen ja Lounais-Suomen verovirasto kaksikielinen.

Yksilön kielelliset oikeudet

Uusi kielilaki sisältää täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisissa ja tuomioistuimissa. Asioidessaan valtion viranomaisessa ja kaksikielisen kunnan viranomaisessa jokaisella tulee olla mahdollisuus valintansa mukaan käyttää suomea tai ruotsia.

Myös yksikielisen valtion viranomaisen on palveltava molemmilla kielillä, mutta se saa käyttää tulkkausta tai käännösapua, jos sillä ei ole valmiuksia toimia asiakkaan kielellä.

Yksikielisen kunnan viranomaisessa käytetään kunnan virka-alueen kieltä, jollei erityislainsäädännössä muuta säädetä. Kunnallinen viranomainen voi kuitenkin pyynnöstä käyttää toista kieltä. Tietyissä yksilön perusoikeuksia koskevissa asioissa, kuten esimerkiksi lapsen huostaanotossa, asianosaisella on kielilain mukaan kunnan kielestä riippumatta aina oikeus käyttää omaa kieltään, tarvittaessa tulkkausta apuna käyttäen.

Palvelua joustavasti molemmilla kielillä

Valtion viranomainen ja kaksikielisen kunnan viranomainen ovat siis lain mukaan aina velvollisia toimimaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kaksikielinen toiminta ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien työntekijöiden tulee hallita molempia kieliä, vaan käytännössä voidaan toimia parhaaksi katsotulla tavalla oma tehtäväalue huomioon ottaen. Esimerkiksi jos asiakaspalvelupisteitä on useita, eri palvelupisteet voivat antaa palvelua eri kielillä. Asiointi voidaan toteuttaa joustavasti myös esimerkiksi työvuoro- tai työnjakojärjestelyillä niin, että molempia kieliä hallitsevia työntekijöitä on aina saatavissa.

Valtion yksikielinen alueyksikkö voi tarvittaessa esimerkiksi puhelimitse ottaa yhteyttä keskusviranomaisen sellaiseen yksikköön, jossa on asian hoitamiseksi riittävä kielitaito. Toimintaa voidaan helpottaa myös pitämällä esimerkiksi verkossa saatavissa lomakkeita, niiden täyttöohjeita ja muuta tietoa molemmilla kielillä.

Kielilaki ei edellytä virkamiesten kielitaitovaatimusten laajentamista koskemaan nykyistä useampia virkatehtäviä. Sen sijaan asiakaspalvelun kannalta keskeisen henkilöstön – esimerkiksi neuvonta-, tiedotus- ja pelastustehtävissä toimivien – todellista kielitaitoa on kehitettävä nykyistä paremmaksi.

Tietoa annettava sekä suomeksi että ruotsiksi

Uuteen kielilakiin sisältyy monta tiedottamista koskevaa säännöstä. Kaksikielisen, niin kunnan kuin valtionkin viranomaisen on yleisölle suunnatussa tiedottamisessa käytettävä sekä suomen että ruotsin kieltä. Tiedottamisen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla yhtä laajaa molemmilla kielillä. Tärkeintä on, että keskeinen tieto asian sisällöstä on saatavissa molemmilla kielillä.

Esimerkiksi tieto ja ohjeistus siitä, miten jonkin asian voi panna vireille tai miten jotakin etuutta voi hakea, on annettava molemmilla kielillä. Myös viranomaisten yhteystiedot ja muut perustiedot viranomaisten toiminnasta samoin kuin erilaiset ilmoitukset ja kuulutukset tulee olla molemmilla kielillä.

Sen sijaan esimerkiksi tutkimustietoa sisältävää aineistoa tai muuta selvitystä ei välttämättä ole käännettävä kokonaan, mutta viranomaisen tulee harkita, miltä osin kääntäminen on tarpeen. Molempien kieliryhmien tiedontarve on otettava huomioon.

Säädösehdotukset ja mietinnöt laaditaan pääasiassa suomeksi, mutta niihin tulee vastedes aina liittää ainakin ruotsinkielinen tiivistelmä ja ehdotettu säädösteksti ruotsiksi. Kaksikielisen kunnan valtuuston kokouskutsut ja pöytäkirjat on laadittava suomen ja ruotsin kielellä.

Onnettomuus- tai hätätilanteessa tai muussa poikkeuksellisessa tilanteessa kukin ministeriö vastaa siitä, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleellinen tieto kunnan tai alueen kielestä riippumatta annetaan koko maassa sekä suomen että ruotsin kielellä.

Kielilaki koskee myös ostopalveluna annettavaa julkista palvelua

Valtion liikelaitoksen hoitaessa viranomaistehtävää siihen sovelletaan kielilain viranomaisia koskevia säännöksiä.

Annettaessa julkisia hallintotehtäviä muiden kuin viranomaisten hoidettavaksi on varmistettava, että toiminnassa ylläpidetään kielilain edellyttämä palvelutaso. Jos esimerkiksi kunta siirtää julkisia tehtäviä yksityiselle yritykselle ostamalla siltä palveluja, kunnan on varmistettava, että tehtävän vastaanottaja sitoutuu antamaan laissa edellytettyä kielellistä palvelua, jollei tästä muulla tavoin pystytä huolehtimaan.

Viranomaisten huolehdittava kielellisten oikeuksien turvaamisesta

Kielilaki sisältää yksityiskohtaiset säännökset siitä, miten asian käsittelykieli määräytyy hallintoasiassa, hallintolainkäytössä, rikosasiassa, riita- ja hakemusasiassa sekä muutoksenhakuviranomaisessa.

Kukin viranomainen on velvollinen omalla toimialallaan valvomaan kielilain noudattamista. Oikeusministeriön tehtävänä on seurata lain toteutumista.

Valtioneuvosto antaa jatkossa vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Suomen ja ruotsin lisäksi kertomuksessa käsitellään ainakin saamen ja romanin kieltä sekä viittomakieltä.

Myös virkamiesten kielitaitovaatimuksia koskeva laki uudistuu ensi vuoden alusta. Uusi laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta koskee sekä valtion että kuntien palveluksessa olevia. Lain mukaan viranomaisten tulee huolehtia henkilöstönsä käytännön kielitaidon ylläpitämisestä mm. koulutuksella. Henkilöstöä palkattaessa on kiinnitettävä huomiota työtehtävien edellyttämään todelliseen kielitaitoon.

Saamen kielen käytöstä säädetään erillisessä laissa, joka on parhaillaan uudistettavana. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan samanaikaisesti kielilain kanssa eli ensi vuoden alusta. Oikeudesta käyttää muita kieliä viranomaisessa on säännöksiä erityislainsäädännössä, kuten esimerkiksi oikeudenkäymiskaaressa ja hallintomenettelyä koskevassa lainsäädännössä sekä terveyden- ja sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä.

Lisätietoja:
erityisasiantuntija Sten Palmgren, puh. (09) 1606 7745,
erityisasiantuntija Paulina Tallroth, puh. (09) 1606 7726 (paikalla 6.6.),
lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo, puh. (09) 1606 7690, ja
lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio, puh. (09) 1606 7694
sähköposti: etunimi.sukunimi@om.fi

Hallituksen esitys 92/2002 ja muut eduskuntakäsittelyyn liittyvät asiakirjat: www.eduskunta.fi