Rikoksentorjuntaneuvoston valmistelema ohjelmaehdotus luovutettiin tänään oikeusministeri Johannes Koskiselle.

Ohjelma on tarkoitettu valtioneuvoston 1999 hyväksymän kansallisen rikoksentorjuntaohjelman ja syyskuussa 2004 hyväksymän sisäisen turvallisuuden ohjelman rinnalle. Tavoitteena on, että väkivallan ehkäisy otettaisiin laaja-alaisesti huomioon kaikessa paikallisessa turvallisuussuunnittelussa. Väkivallan vähentäminen on asetettu tavoitteeksi hallitusohjelmassa.

Ohjelmassa ehdotetaan, että hallitus asettaisi tavoitteekseen saada aikaan johdonmukainen laskusuunta väkivaltaa kokemaan joutuneiden määrissä, olkoon kysymys perheväkivallasta, katuväkivallasta, pienryhmäväkivallasta tai työpaikka- tai muusta väkivallasta.

Ehdotuksessa korostetaan, että pitkällä tähtäimellä olennaisinta on pyrkiä vaikuttamaan lapsiin ja nuoriin. Ohjelmassa ehdotetaan toimia lasten ja nuorten kokeman ja käyttämän väkivallan vähentämiseksi. Samoin olisi vaikutettava väkivaltaisuutta ennustaviin psykososiaalisiin riskitekijöihin. Väkivallan käytön hyväksyntää tulisi vähentää.

Suomalaista väkivaltaa leimaa henkirikollisuus

Suomessa ei juurikaan käytetä enempää väkivaltaa kuin läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin. Runsas henkirikollisuus on kuitenkin keskeinen suomalaista väkivaltaa Länsi-Euroopan maista erottava piirre.

Viisivuotiskautena 1999-2003 Suomessa kuoli väkivaltaisesti keskimäärin 134 henkeä vuodessa, mikä on 2,6 kuollutta 100 000 asukasta kohden. Ehdotuksessa esitetään hallituksen tavoitteeksi vähentää väkivaltaisia kuolemia pysyvästi alle sataan vuodessa eli runsaalla neljänneksellä vaalikauden loppuun mennessä.

Tavoite tarkoittaisi noin 2 kuollutta 100 000 asukasta kohden, mikä on esimerkiksi Ruotsiin nähden kaksinkertainen määrä henkirikoksia. EU:n nykyisen 25 jäsenmaan keskiarvo on 1,3 kuollutta 100 000 asukasta kohden.

Henkirikosten vähentämiseksi ehdotetaan esimerkiksi aseen hallussapitoluvan nykyistä johdonmukaisempaa poistamista poliisin väkivaltaisiksi ja alkoholisoituneiksi tietämiltä henkilöiltä.

Ohjelmassa halutaan korostaa erityisesti naisten väkivaltaisten kuolemien vähentämistä. Viisivuotiskautena 1999-2003 väkivaltaan kuoli keskimäärin 39 naista eli 1,4 kuollutta sataa tuhatta naista kohden. Vastaava EU:n nykyinen keskiarvo on 0,75. Hallituksen tavoitteeksi ehdotetaan EU:n keskiarvon saavuttaminen mahdollisimman pikaisesti eli naisten väkivaltakuolemat pyritään puolittamaan nykyisestään lähivuosien kuluessa.

Juomatapoja kyettävä muuttamaan väkivallan vähentämiseksi

Suomalaiselle väkivallalle on ominaista voimakas yhteys humalahakuiseen alkoholin käyttöön. Ainakin kahdessa kolmesta väkivaltatilanteesta joko tekijä, uhri tai molemmat ovat päihtyneitä. Suomalaista väkivaltaa ei onnistuta ratkaisevasti vähentämään, ellei juomatapoja kyetä muuttamaan, todetaan ehdotuksessa.

Ohjelmassa ehdotetaankin runsaasti toimia yleensä alkoholinkulutuksen ja erityisesti humalakulutuksen vähentämiseksi. Lisäksi ehdotetaan toimia, jotka vaikuttaisivat alkoholin nauttimistilanteisiin siten, että todennäköisyys väkivaltaan niissä vähentyisi.

Kysymys on paljolti sosiaali- ja terveysministeriön kokoaman Alkoholiohjelman ja nykyisen lainsäädännön mukaisista käytännön muutoksista, joilla toivotaan käynnistettävän laajempi kulttuurinen muutos juomatapojemme muuttamiseksi vähemmän humalahakuisiksi. Monia yksittäisiä toimia yhdistää ajatus edistää sosiaalista vastuuta ja valvontaa alkoholin käytössä ja käyttötilanteissa.

Syrjäytymisen ehkäisemisessä huomiota väkivallan riskiryhmiin

Toinen keskeinen asia väkivallan vähentämiseksi ovat toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja syrjäytyneen väestön yhteiskuntaan kiinnittämiseksi. Ainakin henkirikokset ja muu vakavin väkivalta kasautuu hyvin voimakkaasti väestöön, jolla on keskimääräistä vähemmän erilaisia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä resursseja.

Sosiaalinen vinous koskee yleensä niin väkivallan käyttäjiä kuin sen uhrejakin. Valtionhallinnossa on lukuisia ohjelmia ja toimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Ehdotuksessa korostetaan, että ohjelmien toteutuksessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota väkivallan riskiryhmiin.

Ehdotuksessa painotetaan myös mielenterveysongelmien osuutta väkivallassa. Niin nuorten väkivaltaisuuden kuin henkirikollisuudenkin taustalla on usein vakavia mielenterveyden ongelmia, joihin asianmukaisesti puuttumalla olisi voitu ehkäistä väkivaltaa.

Lapsuudessa koetulla väkivallalla yhteys aikuisiän väkivaltaan

Lasten ja nuorten käyttämä ja heihin kohdistuva väkivalta on runsasta, mutta aikuisten välistä väkivaltaa keskimäärin lievempää. Tätä väkivaltaa on ehdotuksen mukaan ehkäistävä toisaalta lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseksi, toisaalta siksi, että lapsuudessa ja nuoruudessa opittu väkivaltainen käyttäytyminen ja lapsuudessa koettu väkivalta ovat yhteydessä aikuisiän vakavampaan väkivaltaan.

Ohjelmassa on lukuisia ehdotuksia, joilla tuettaisiin vanhemmuutta ja edistettäisiin yhteisöllisyyttä sekä vahvistettaisiin väkivaltakielteisyyttä. Erityisesti suosituksissa korostetaan koulun osuutta väkivallan ehkäisyssä, mutta tarkoitus on ehkäistä väkivaltaa toimien kokonaisuudella, jotka ulottuvat neuvoloissa tapahtuvasta varhaisesta puuttumisesta väkivallattomuutta edistävään nuorten vapaa-ajantoimintaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa lapsiin kohdistuva väkivalta sen uusiutumisen ehkäisemiseksi, todetaan ehdotuksessa.

Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan vaikutettava sekä yleisin että erityistoimin

Useat ohjelmassa ehdotetut väkivaltaa yleensä vähentävät toimet vähentävät naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Tavoitteena on kuitenkin naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen enemmän ja nopeammin kuin muun väkivallan.

Keskeistä olisi yleinen yhteiskunnallinen läpäisyperiaate: väkivalta on paheksuttavaa ja rikollista, se ei ole yksityisasia, vaikka uhri olisi tekijän läheinen. Valmiuksia asiaan puuttumiseen, tuen antamiseen ja avun hakemiseen on parannettava kaikilla tasoilla.

Väkivaltatilanteiden torjumista esimerkiksi lähestymiskiellon elektronisella valvonnalla tulisi ehdotuksen mukaan selvittää. Väkivallan uhriksi joutuneille naisille annettavan puhelinneuvonnan saatavuus on turvattava. Vastaava kriisipuhelinpalvelu olisi saatava myös maahanmuuttajanaisille. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen tulisi huolehtia, että väkivallan uhrien tukipalveluja ja esimerkiksi turvakotipaikkoja on saatavilla tarvetta vastaavasti ja kattavasti koko maassa.

Työssä koettu väkivalta lisääntynyt jyrkästi

Naisten työssä kokema väkivalta on viimeisimpien tutkimusten mukaan väkivallan osa-alue, jossa niin kaikkien väkivaltatapausten kuin sairaalahoitoa vaatien tapausten määrät ovat lisääntyneet voimakkaimmin. Työväkivalta on samalla myös työturvallisuuskysymys.

Työantajalla on velvollisuus ehkäistä työväkivaltaa yhtenä työturvallisuusepäkohtana. Työväkivaltaa voidaan ehkäistä työympäristöön vaikuttavin toimin, mutta ehdotuksen mukaan hyvin keskeistä olisi luoda ja tuoda selkeästi esiin työpaikoilla yhteinen tahtotila ongelman vähentämiseksi. Myös näissä rikoksissa tulisi pyrkiä siihen, että niistä nykyistä systemaattisemmin ilmoitettaisiin poliisille.

Auttamisketjun toimivuus varmistettava yhteistyöllä

Ehdotuksessa todetaan, että kokonaisuudessaan ohjelma olisi laaja joukko toimia, joista kukin vaikuttaa ehkä vain vähän ja rajattuunkin väkivaltaongelmaan. Tämä on välttämätöntä siksikin, että väkivaltaan vaikuttavat tekijät ovat hyvin moninaisia ja monitasoisia.

Kaikki toimet edellyttävät laajaa ja koordinoitua yhteistyötä sekä sovittuja toimintaohjeita ja -käytäntöjä viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Erityisesti tarvitaan sosiaali- ja terveystoimen sekä poliisin yhteistyötä väkivallan ja avun tarpeen tunnistamiseksi. Väkivallan tekijöitä tulisi vastuuttaa ja ohjata hoitoon.

Ehdotuksen mukaan ohjelman toteutuksen varmistamiseksi rikoksentorjuntaneuvoston yhteyteen tulisi perustaa erityinen väkivaltatyötä koordinoiva kansallinen elin.

Väkivaltakehityksen seurantaan olisi myös kehitettävä mittareita. Jatkossa tulisikin päättää myös väkivallan vähentämiseen tähtäävästä tutkimusohjelmasta, todetaan ehdotuksessa.

Ehdotuksessa on arvioitu, että väkivallasta aiheutuu vähintään noin 0,85 miljardin euron kustannukset vuodessa.

Lisätietoja:
rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Hannu Takala, puh. (09) 1606 7860

Ohjelmaehdotus