Hallitus hyväksyi esityksen sisällön ja presidentin on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle 17. helmikuuta 2006. Lain tavoitteena on varmistaa eettisesti, oikeudellisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttävät puitteet hedelmöityshoitotoiminnalle.

Hedelmöityshoitoa voitaisiin esityksen mukaan antaa kaikille naisille, jos hoidon antamiselle asetetut yleiset edellytykset täyttyvät. Parisuhde ei olisi edellytyksenä hoidon antamiselle.

Hedelmöityshoito edellyttäisi hoitoa saavien kirjallista suostumusta. Ratkaisun hoidon antamisesta tekisi aina lääkäri, jonka tulisi varmistua siitä, ettei hoidon antamiselle ole mitään estettä. Hoitoa ei saisi antaa, jos on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä. Myöskään silloin hoitoa ei saisi antaa, kun on syytä olettaa että kyseessä on sijaissynnyttäjäjärjestely eli lapsi aiotaan antaa ottolapseksi.

Isyyden määräytyminen

Jos hedelmöityshoitoa annetaan avio- tai avoparille, olisi avioliitossa aviomies ja avoliitossa avomies hoidon tuloksena syntyvän lapsen isä. Avoliitossa isyys vahvistettaisiin kuten nykyisinkin tunnustamisella tai tuomioistuimen päätöksellä. Sukusolun luovuttajan ja lapsen välille ei näissä tapauksissa syntyisi mitään perheoikeudellista suhdetta.

Silloin kun hoitoa annetaan naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, sukusolujen luovuttajalta tarvitaan suostumus siihen, että hänen solujaan voidaan käyttää tällaiseen hoitoon. Tällöinkään siittiöiden luovuttajaa ei voitaisi vahvistaa lapsen isäksi, ellei hän ole nimenomaisesti suostunut siihen.

Lapselle oikeus saada tietää alkuperänsä

Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella olisi esityksen mukaan 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys. Laissa ei kuitenkaan puututtaisi siihen perheen sisäiseen asiaan, kertovatko vanhemmat lapselle, että hän on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena.

Lapsen vanhemmilla ei olisi oikeutta saada tietoa luovuttajan henkilöllisyydestä. Poikkeuksena olisi äidin tiedonsaantioikeus silloin, kun hoitoa on annettu hänelle yksin ja luovuttaja on suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa isäksi. Samoin sukusolujen luovuttajalla olisi vain tässä poikkeustapauksessa oikeus saada tieto hoidettavasta ja hoidon avulla syntyneestä lapsesta.

Sukusolujen luovuttajan asema

Luovutettuja sukusoluja saisi käyttää vain luovuttajan suostumuksella. Suostumus olisi peruutettavissa. Peruutuksen jälkeen ei kyseisen luovuttajan sukusoluja enää saisi käyttää hedelmöityshoitoon. Saman luovuttajan sukusoluja saisi käyttää enintään viidelle hoitoa saavalle.

Hedelmöityshoidon antaminen ja sukusolujen ja alkioiden varastoiminen olisivat luvanvaraista toimintaa. Luvan myöntäisi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, joka myös valvoisi toimintaa ja pitäisi rekisteriä sukusolujen luovuttajista.

Sukusolujen käyttö hedelmöityshoidossa

Hedelmöityshoidossa siittiöitä tai alkio viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi. Hoidossa voitaisiin käyttää parin omia ja luovutettuja siittiöitä ja munasoluja sekä alkioita. Sellaisia sukusoluja tai alkioita ei saisi käyttää, joiden perimään on puututtu.

Esityksen mukaan hedelmöityshoidossa ei saisi pyrkiä tiettyjen ominaisuuksien saamiseen syntyvälle lapselle. Tästä olisi kuitenkin kaksi poikkeusta. Hoitoon saisi valita sellaisia sukusoluja, joiden luovuttaja ulkonäöltään muistuttaa asianomaista vanhempaa. Lapsen sukupuolen määräytymiseen saisi vaikuttaa siinä tapauksessa, että parin omista sukusoluista syntyvällä lapsella olisi suuri riski sairastua periytyvään sairauteen, jos hän on tiettyä sukupuolta.

Suomessa on syntynyt vuoden 2003 loppuun mennessä noin 15 000 lasta hedelmöityshoidon avulla. Lähitulevaisuudessa arvioidaan tällä tavoin syntyvän yli 1 500 lasta vuodessa, mikä on vajaat kolme prosenttia kaikista vuosittain syntyvistä lapsista.

Lisätietoja:
lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola, puh. (09) 1606 7666
lainsäädäntöneuvos Markku Helin, puh. (09) 1606 7665
sähköposti: etunimi.sukunimi@om.fi

Hallituksen esitys hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta