Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Arto Seppälän /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 984/2002 vp.:

Miten valtio aikoo turvata kaikkien kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet äänestää tulevissa vaaleissa?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Vaalilakia (714/1998) muutettiin 1.5.2002 voimaan tulleella lailla (247/2002). Vaalilain 9 §:n mukaan kotimaan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista kunnassa päättää kunnanhallitus. Lain 47 §:n mukaan kotimaan yleinen ennakkoäänestyspaikka on avoinna seitsemänä päivänä (11. – 5. päivä ennen vaalipäivää), jollei kunnanhallitus erityisestä syystä toisin määrää. Hallituksen esityksen (HE 1/2002) perusteluissa todetaan, että erityinen syy voi olla lähinnä vain kunnan jonkin alueen tai taajaman vähäiseksi arvioitu äänestäjämäärä. Perusteluissa todettiin myös, että jokaisessa kunnassa tulisi olla vähintään yksi yleinen ennakkoäänestyspaikka, joka on avoinna kaikkina seitsemänä päivänä. Vaalilain 48 §:n mukaan kunnanhallitus määrää myös yleisen ennakkoäänestyspaikan päivittäisen aukioloajan, kuitenkin siten, että ennakkoäänestyspaikka ei saa olla avoinna arkisin ennen kello 8:aa ja kello 20:n jälkeen eikä viikonloppuisin ennen kello 10:tä ja kello 16:n jälkeen. Kunnanhallituksen päätöksestä voi siihen tyytymätön tehdä oikaisuvaatimuksen kuntalain (365/1995) 89 §:n mukaisesti. Kunnanhallituksen oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen voi edelleen hakea muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta kuntalain 90 §:n mukaisesti.

Kunnan äänestysaluejaosta ja samalla siis vaalipäivän äänestyspaikkojen määrästä kunnassa päättää valtuusto (vaalilain 8 §). Tämä päätösvalta on ollut kunnilla jo vuoden 1906 suuresta vaaliuudistuksesta lähtien. Valtuuston päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeudelle. Vaalipäivän äänestyspaikkojen aukioloaika (klo 9-20) on säädetty vaalilaissa.

Vaalilain muutoksella (247/2002) pyrittiin antamaan kunnille joustavat mahdollisuudet suunnitella ennakkoäänestys ja vaalipäivän äänestys tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi. Kunta itse pystyy parhaiten arvioimaan sen, kuinka monta ennakkoäänestyspaikkaa ja vaalipäivän äänestyspaikkaa kunnassa tarvitaan, missä kunnan osissa niiden tulisi sijaita sekä kuinka monta ennakkoäänestyspäivää kunnan eri alueilla tarvitaan siihen nähden, paljonko alueilla on potentiaalisia ennakkoon äänestäjiä. Esimerkiksi vähäväkinen, mutta alueeltaan laaja kunta voi järjestää ennakkoäänestyksen siten, että kunnan keskustaajamassa oleva ennakkoäänestyspaikka on avoinna koko ennakkoäänestyksen ajan, mutta sen lisäksi kunta voi kuitenkin tarjota ennakkoäänestysmahdollisuuden myös syrjäkylien asukkaille järjestämällä ennakkoäänestyksen eri sivukylissä esimerkiksi 1-3 päivänä sen mukaan, kuinka paljon kylissä arvioidaan olevan ennakkoon äänestäjiä.

Oleellista on, että kunta harkitsee, mikä tarkoituksenmukainen tapa järjestää asia. Kunnan on yhtäältä perustuslain 14 §:n 3 momentin velvoittamana huolehdittava siitä, että äänestäjien äänestysmahdollisuudet kunnassa ovat riittävät. Toisaalta kunnan on otettava huomioon se, mikä on taloudellisesti ja työekonomisesti mielekästä. Esimerkiksi sivukylässä, jossa on muutama sata asukasta, joista puolet äänestää vaalipäivänä, ei liene mielekästä järjestää ennakkoäänestystä seitsemänä päivänä, vaan riittänee, että se järjestetään esimerkiksi 1-3 päivänä. On kuitenkin syytä korostaa, että vaalilain 47 §:n mukaisesti pääsääntönä on, että ennakkoäänestyspaikka on avoinna koko ennakkoäänestysajanjakson ajan ja että poikkeusjärjestelyt vaativat aina erityisen syyn.

Kun vastuu yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määräämisestä siirrettiin valtiolta kunnille, vaalilain muutokseen sisällytettiin myös se uudistus, että valtio suorittaa kunnille niiden äänioikeutettujen asukkaiden lukumääriin perustuvan kertakorvauksen. Korvaus on tarkoitettu kattamaan kuntien kaikenlaisia vaalimenoja ja vähentämään kuntien taloudellista rasitusta vaalien järjestämisessä. Valmistelussa on lähdetty siitä, että vuoden 2003 eduskuntavaaleissa korvaus olisi 1,7 euroa äänioikeutettua kohden eli kokonaisuudessaan noin 6,8 miljoonaa euroa. Korvaus vahvistetaan sen jälkeen kun valtion ensi vuoden talousarvio on vahvistettu. Verrattuna vuoden 1999 eduskuntavaaleihin valtion vaalimenot nousevat tämän korvausmenettelyn johdosta noin neljällä miljoonalla eurolla.

Kotimaan yleisten ennakkoäänestyspaikkojen määrä vuoden 2003 eduskuntavaaleissa on selvillä lopullisesti 24.1.2003, minkä jälkeen oikeusministeriön vaalitietojärjestelmään kuuluvaan äänestyspaikkarekisteriin ei voi enää tehdä muutoksia. Oikeusministeriön tiedossa ei ole seikkoja, jotka antaisivat aiheen olettaa, että kunnat eivät huolehtisi perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaisesti siitä, että kunnissa on riittävästi yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja ja vaalipäivän äänestyspaikkoja. Oikeusministeriö kuitenkin seuraa tilannetta.

Kunnat tekevät päätökset ennakkoäänestyspaikoista ja vaalipäivän äänestyspaikoista vaalilain nojalla itsenäisesti. Mikäli todetaan, että kuntien toimintaa tässä suhteessa ei voi pitää asianmukaisena, vaalilakia voidaan kyllä muuttaa esimerkiksi siten, että siinä asetetaan asukasmääräiset vähimmäisrajat äänestysalueiden koolle ja ennakkoäänestyspaikkojen lukumäärälle. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sellaista sääntelyä, että yhteen äänestysalueeseen voisi kuulua enintään 3000 äänioikeutettua ja että jokaista 3000:tta äänioikeutettua kohden tulisi kunnassa olla vähintään yksi yleinen ennakkoäänestyspaikka, joka olisi avoinna koko ennakkoäänestysajanjakson ajan. Edellä mainittua hallituksen esitystä valmistellut oikeusministeriön työryhmä ehdotti mietinnössään (18.6.2001) sanotuntyyppistä sääntelyä koskemaan äänestysalueiden kokoa, mutta koska ehdotuksesta saaduissa lausunnoissa asia tyrmättiin kuntien itsenäiseen harkintavaltaan puuttumisena, siitä luovuttiin.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2002

Oikeusministeri Johannes Koskinen