Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kimmo Kiljusen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 486/2002 vp.:

Onko hallitus vaalilakiuudistusta tehtäessä mahdollistamassa saamelaisille Suomen ainoana alkuperäiskansana kiintiöidyn kansanedustajapaikan valtiopäiville?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Vuonna 1989 mietintönsä luovuttanut vaalilakien tarkistamistoimikunta käsitteli mietinnössään (KM 1989:38) muun muassa saamelaisten edustusta eduskunnassa, erityisesti siltä kannalta, tulisiko saamelaisia varten kiintiöidä yksi kansanedustajanpaikka, joko yksi nykyisistä 200:sta paikasta tai ylimääräinen, 201. edustajanpaikka. Toimikunta piti kiintiöidyn edustajanpaikan mallia useasta syystä ongelmallisena. Kun äänioikeutettuja koko maassa oli vuonna 1989 yhtä kansanedustajapaikkaa varten 18 891, todettiin saamelaisten lukumäärä (5735, joista 3858 asui saamelaisten kotiseutualueella) varsin pieneksi kiintiöityä edustajanpaikkaa ajatellen. Lisäksi saamelaisedustajan vaalissa äänioikeus riippuisi etnisestä perustasta eikä vaalipiirijaosta, mitä toimikunta piti suurena poikkeamana vaalilainsäädännön pääperiaatteista. Toimikunta totesi myös, että jos äänioikeus perustuisi etniseen alkuperään, tulisi saamelaisten legaalimääritelmä kirjata vaalilainsäädäntöön. Toimikunnassa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että valittavan saamelaisedustajan työ eduskunnassa joka tapauksessa rinnastuisi johonkin poliittiseen ryhmään. Näistä syistä toimikunta ei tehnyt ehdotusta saamelaisten kiintiöidystä edustajanpaikasta, vaan tyytyi ehdottamaan saamelaisten kuulemista eduskunnassa tarkoittavaa sääntelyä, joka sittemmin myös toteutettiin ja joka nykymuodossaan on kirjattu eduskunnan työjärjestyksen 37 §:n 2 momenttiin.

Vaalilakien tarkistamistoimikunnan näkemyksiä voidaan edelleenkin pitää varteenotettavina. Saamelaisten lukumäärä on luonnollisesti noussut (vuonna 1999 saamelaisia oli 7 502), mutta heidän määräänsä voidaan edelleen pitää pienenä siihen verrattuna, että vuoden 1999 eduskuntavaaleissa yhtä kansanedustajaa kohti oli 19 741 äänioikeutettua. Asiassa tulee huomioida muun ohella myös perustuslain kansalaisten yhdenvertaisuutta koskevat säännökset. Lisäksi voidaan mainita, että saamelaiskäräjälain 3 §:ään sisältyvän saamelaisuuden määritelmän soveltaminen osoittautui vuoden 1999 saamelaiskäräjävaaleissa jonkin verran hankalaksi ja voidaan arvioida, että myöskään seuraavissa, vuoden 2003 saamelaiskäräjävaaleissa määritelmän soveltaminen ei tule olemaan täysin ongelmatonta.

Saamelaisten kiintiöity kansanedustajapaikka oli esillä hallituksen ja saamelaiskäräjien neuvottelussa hallituksen iltakoulun yhteydessä 22.5.2002. Asiassa käydyssä keskustelussa todettiin nykyinen järjestely, jonka mukaan saamelaisia kuullaan eduskunnassa heitä koskevissa asioissa. Oikeusministeriö lupautui lisäksi selvittämään saamelaistoimikunnan jatkovalmistelun yhteydessä erikseen sen, missä määrin viranomaisen velvollisuudesta neuvotella saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana vaikuttavista erinäisistä laajakantoisista asioista koskevaa säännöstä on mahdollista täsmentää ja neuvotteluvelvollisuuden toteuttamista tehostaa.

Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2002

Oikeusministeri Johannes Koskinen