| Puolueiden lahjominen | Tekstiversio |
Ministerin vastaus
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen /alk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 463/2002 vp.:
Mitä 1970-luvun ns. puoluelahjonnan esilletulon jälkeen asialle on tehty ja mitä hallitus aikoo tehdä lahjustyyppisen puoluerahoituksen estämiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:
Vuoden 1987 alusta voimaan tulleella puoluelain muutoksella (1048/1986) tarkistettiin puolueiden kirjanpitovelvollisuutta ja eräiden asiakirjojen toimittamista oikeusministeriölle koskevia säännöksiä. Lakiin myös lisättiin säännös oikeusministeriön oikeudesta tarkastaa puolueiden ja näiden piiri- ja naisjärjestöjen tilinpitoa ja varojen käyttöä. Puolueiden tulee toimittaa oikeusministeriölle vuosittain puolueen ja sen piirijärjestöjen tuloslaskelma ja tase liitteineen sekä tilintarkastuskertomus. Tuloslaskelmissa on esitettävä vaalitoiminnasta aiheutuneet tuotot ja kulut riittävästi eriteltynä. Ministeriö antaa vuosittain kertomuksen puoluelaissa tarkoitetusta varainkäytön valvonnasta. Oikeusministeriön ohella myös valtiontalouden tarkastusvirastolla on oikeus tarkastaa puolueille ja niiden piiri- ja naisjärjestöille valtionavustuksena annettujen varojen käyttöä.
Tarkastusmenettelyn voidaan katsoa toimivan tyydyttävästi ja toistaiseksi tarkastuksissa onkin jouduttu kiinnittämään puolueiden huomiota pääosin vain teknisluonteisiin puutteisiin ja epäkohtiin. Puolueiden keskeinen tulolähde on valtion myöntämä puoluetuki. Valvontatoiminnassa saatujen tietojen pohjalta näyttää siltä, että poliittisen toiminnan muut keskeiset tulolähteet ovat muut valtiolta saadut tuet, kuten eduskuntaryhmän kansliamääräraha, nuorisojärjestöjen saamat avustukset ja lehdistötuki, jäsenistöltä saatava tuki (kuten jäsen- ja kannatusmaksut, talkootyö, tuotot arpajaisista ja maksullisista tilaisuuksista, taustajärjestöjen rahallinen tuki, joka saattaa ilmetä muun muassa toimitilojen käyttöön antamisena ilman vuokraa tai alennetuin vuokrin), sekä yrityksiltä saatava erilainen tuki (kuten avustukset, tuki-ilmoitukset, alennukset sekä korko- ja sijoitustoiminnan tuotot).
Puoluelain mukaista puolueiden toiminnan ja varainkäytön valvontaa voidaan pitää riittävänä sen varmistamiseksi, että lahjustyyppistä puoluerahoitusta ei esiinny. Puolueiden tilinpäätösten julkisuus on myös omiaan lisäämään puoluerahoituksen ja puoluetoiminnan avoimuutta. Vielä on syytä mainita, että eri tiedotusvälineet ovat viime vuosina tehneet laajojakin selvityksiä puolueiden varainkäytöstä.
Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta (414/2000) tuli voimaan 15.5.2000 ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Laki velvoittaa vaaleissa valitut kansanedustajat, valtuutetut ja Euroopan parlamentin jäsenet varahenkilöineen sekä kaikki presidentinvaalin ehdokkaat julkistamaan vaalirahoituksensa vaalien jälkeen.
Hallitus on myös antanut eduskunnalle esityksen lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä eräiden virkarikoksia ja niihin liittyviä rikoksia koskevien säännösten muuttamisesta (HE 77/2001 vp.). Ehdotukseen sisältyy kansanedustajien lahjontakielto. Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä 4.6.2002.
Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2002
Oikeusministeri Johannes Koskinen