Viime vuosisadan alussa säädetty painovapauslaki samoin kuin 1971 säädetty radiovastuulaki on tarkoitus kumota. Sääntelyä kevennettäisiin, ja painovapauslain raskas valvontajärjestelmä purettaisiin. Uutta lakia valmisteltaessa on otettu huomioon perustuslaissa jokaisen perusoikeudeksi säädetty sananvapaus, joka sisältää oikeuden ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen korostaa, että oikeudellinen vastuu sananvapauden käytössä ulotetaan nyt samanlaisena kaikkiin viestimiin. Uudistus täyttää hänen mukaansa merkittävän aukon perusoikeuksien laintasoisessa sääntelyssä.

SÄÄNNÖLLINEN JULKAISU- JA OHJELMATOIMINTA ERITYISASEMASSA

Uusi laki koskisi kaikkea Suomessa harjoitettavaa joukkoviestintää. Sen soveltaminen olisi riippumatonta käytetystä viestintätekniikasta, joten se koskisi myös uusia viestinnän muotoja.

Säännölliseksi tarkoitetulle julkaisu- ja ohjelmatoiminnalle laki asettaisi erityisiä vaatimuksia. Ohjelmiin ja aikakautisiin julkaisuihin rinnastettaisiin verkkojulkaisut, joita julkaistaan säännöllisesti ja jotka muodostavat tietyn kokonaisuuden. Tyypillisin esimerkki ovat verkkolehdet. Nykyisin joukkoviestintää koskevaa lainsäädäntöä ei sovelleta verkkojulkaisuihin.

Yksityishenkilöiden ylläpitämiä kotisivuja uusi laki koskisi vain osittain. Niihin sovellettaisiin ainoastaan säännöksiä, jotka tarvittaessa turvaavat rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisen vastuun toteutumisen tai joilla voidaan nopeasti estää sisällöltään selvästi lainvastaisen aineiston edelleen levittäminen.

VASTAAVAN TOIMITTAJAN VASTUU SELKIYTYISI

Aikakautisille julkaisuille, verkkojulkaisuille ja ohjelmille tulisi määrätä vastaava toimittaja. Hänen tehtävänään olisi johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä. Tieto vastaavasta toimittajasta olisi sisällytettävä julkaisuun tai siitä olisi kerrottava ohjelmatoiminnassa.

Julkaistun viestin sisältöön perustuva rikosoikeudellinen vastuu kuuluisi nykyiseen tapaan sille, jota rikoslain mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena.

Vastaavalla toimittajalla olisi kuitenkin edelleen erityinen rikosoikeudellinen vastuu.
Häntä koskevan rikoksen uusi nimike olisi päätoimittajarikkomus. Ehdotuksen mukaan vastaavalle toimittajalle olisi tuomittava rangaistus, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa niin, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen. Rangaistus olisi sakkoa.

Nykyisin lähdetään siitä, että päätoimittaja tai vastaava ohjelmatoimittaja ovat aina vastuussa julkaisussa tai ohjelmassa tehdystä rikoksesta, elleivät he pysty muuta näyttämään. Tästä ns. käännetystä todistustaakasta luovuttaisiin ja vastaavan toimittajan syyllisyys olisi jatkossa näytettävä toteen normaaliin tapaan.

Syyttämistoimivalta julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa siirrettäisiin oikeusministeriöltä valtakunnansyyttäjälle. Ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä päättäisi myös siitä, kenen on ajettava syytettä.

VASTINETTA JA OIKAISUA KOSKEVA SÄÄNTELY YHTENÄISEKSI

Koska yksilön oikeudet eivät saa riippua siitä, millä tekniikalla häntä koskeva viesti esitetään ja miten se toimitetaan yleisön saataville, vastine- ja oikaisuoikeus laajenisi koskemaan kaikkea säännöllistä julkaisu- ja ohjelmatoimintaa. Nykyisin vastineoikeus ei koske radio- ja tv-ohjelmia. Verkkojulkaisuista ei ole lainkaan säännöksiä.

Ehdotuksen mukaan vastineoikeus olisi jokaisella, jolla on perusteltu syy katsoa tulleensa loukatuksi aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähettävässä ohjelmassa. Toisaalta vastineoikeuden edellytyksiä tiukennettaisiin nykyisestä. Oikeus vastineeseen ei voisi enää perustua pelkkään subjektiiviseen loukkauskokemukseen, vaan vaatimusta olisi myös objektiivisin perustein pidettävä perusteltuna.

Vastineoikeus olisi vain yksityisellä henkilöllä. Oikeus saada itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto korjatuksi (oikaisuoikeus) olisi sen sijaan yksityisen henkilön lisäksi yhteisöllä, säätiöllä ja viranomaisella.

Kokonaan uusia ovat lakiesitykseen sisältyvät säännökset, joiden mukaan tuomioistuin voisi antaa määräyksen kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemisesta. Tieto tuomiosta olisi julkaistava maksutta siinä aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai saman ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jossa tähän rikokseen on syyllistytty.

VERKKOVIESTINTÄÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

Laki sisältäisi myös tietoverkossa tapahtuvaa viestintää eli verkkoviestintää koskevat erityissäännökset viestin lähettäjän selvittämisestä ja viestin jakelun väliaikaisesta keskeyttämisestä.

Oikeus ilmaista mielipiteitä ja lähettää muita viestejä nimettömänä koskee esityksen mukaan myös verkkoviestintää. Toisaalta sisällöltään lainvastaisiin viesteihin olisi voitava puuttua myös silloin, kun niitä levitetään verkossa. Esitys lähteekin siitä, että myös nimettömän verkkoviestin lähettäjän henkilöllisyys on pystyttävä selvittämään silloin, kun epäillään rikosta.

Tästä syystä lähettimen, palvelimen tai muun vastaavan laitteen ylläpitäjällä tulisi olla tieto siitä, kuka on hänen laitteensa avulla yleisölle toimitettavan verkkoviestin lähettäjä tai ainakin siitä, miltä palvelimelta se on lähetetty. Nämä tiedot olisi säilytettävä yleensä kolme kuukautta.

Nimettömän verkkoviestin lähettäjää suojattaisiin niin, että palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjä voitaisiin velvoittaa luovuttamaan nämä tunnistetiedot viranomaisille vain tietyin edellytyksin. Päätöksen tekisi aina tuomioistuin, ja edellytyksenä olisi, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään lainvastainen.

Lisäksi tuomioistuin voisi määrätä, että verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla on keskeytettävä. Edellytyksenä olisi viestin sisällön ilmeinen lainvastaisuus. Syyte asiassa olisi nostettava kolmessa kuukaudessa.

Laitteen ylläpitäjällä olisi myös oikeus kahdessa tapauksessa omasta aloitteestaan keskeyttää verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla. Aineistoon, joka on rangaistavaa kiihottamisena kansanryhmää vastaan tai ns. kovaa pornografiaa (lapsipornografiaa, väkivaltaista pornografiaa tai eläimiin sekaantumista koskevaa pornografiaa) voitaisiin näin heti puuttua.

Jos laitteen ylläpitäjä keskeyttää verkkoviestin jakelun, hänen tulisi ilmoittaa siitä viestin lähettäjälle, joka puolestaan voisi viedä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, puh. (09) 1606 7740,
etunimi.sukunimi@om.fi