Arvoisat toimikunnan edustajat, hyvät tiedotusvälineiden edustajat!

Vaalialuetoimikunta on tehnyt historiaa: pitkään tiedostetun ja tunnustetun suomalaisen vaalijärjestelmän suhteellisuusongelman ratkaisemiseksi on saatu laadittua ehdotus, joka täyttää hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet.

Hallitusohjelmassa sanotaan:

Hallitus uudistaa eduskuntavaalien vaalijärjestelmää siten, että suhteellinen vaalitapa voi toteutua mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti eri puolilla maata ja että
myös eduskunnan alueellinen edustavuus voidaan mahdollisimman hyvin turvata.

Vaalijärjestelmää uudistetaan nykyisen vaalipiirijaon pohjalta. Uudistuksen perustana on vaalialuejärjestelmä, joka kattaa koko Suomen ja pitää sisällään vaaliliittokiellon eduskuntavaaleissa. Työtä valmistelemaan perustetaan parlamentaarinen työryhmä.

Työryhmän tavoitteena on tehdä esitys vaalikauden aikana siten, että uudistus on voimassa viimeistään vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Vaalialuetoimikunnan ehdotus valtakunnallisesta vaalialueesta on suuri muutos vaalijärjestelmäämme. Toteutuessaan se on suurin muutos sataan vuoteen.
Hallitusneuvotteluissa päädyttiin tuohon äsken mainitsemaani kirjaukseen, joka on ollut toimikunnan työn ohjenuorana. Tuolloin hallitusohjelmaan tuli lisäksi vaativa kirjaus: "Hallitusohjelman linjausten mukaan valmisteltu eduskuntavaalijärjestelmän uudistusta koskeva lakiesitys voidaan antaa eduskunnalle vain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet ovat esityksestä yksimielisiä."

Toimikunnan työssä tuo yksimielisyys on lähellä, sillä hallituspuolueiden edustajista vain Ruotsalaisen kansanpuolueen Ulla Achrén jätti esitykseen eriävän mielipiteen, josta kuitenkin voi nähdä, että hienoinen erimielisyys liittyy äänikynnysproblematiikkaan. Oppositiopuolueista Perussuomalaisten kritiikki kohdistuu yksinomaan äänikynnyksen korkeuteen, muutoin puolue kannattaa lämpimästi järjestelmän uudistamista. Sosialidemokraattien vastalauseessa tulee esiin oppositiopolitiikan piirteet.

Hyvät kuulijat!

Eduskunta edellytti jo lähes 10 vuotta sitten kahden lakiesityksen (HE vaalilaista 48/1998 vp. ja HE uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi 1/1998 vp.) käsittelyn yhteydessä, että hallitus selvittää suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevat ongelmat ja tarvittaessa valmistelee vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi.

Suhteellisuusperiaatteen toteuttamiseksi tarvittavien lainsäädännön muutosten toteuttaminen sisältyi pääministeri Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaan.
Tuota Lipposen hallituksen kirjausta toteuttamaan perustettiin Vaalitoimikunta 2000, jonka tehtävänä oli selvittää kysymystä suhteellisuuden toteutumisessa eduskuntavaaleissa olevista ongelmista. Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin hallintoneuvos Lauri Tarasti, joka on ollut jo pitkään johtava vaalijärjestelmäasiantuntijamme.

Olin ko. toimikunnan jäsen, ja harmikseni näin aitiopaikalta miten asiantuntijoiden yksimielisestä viestistä piittaamatta työ ei tarkoituksellisesti edennyt lainkaan. Toimikunta ei pystynyt esittämään mitään mallia jatkotyön pohjaksi, koska riittävää yhteistä näkemystä ei muodostunut. Silloin jo toimikunnan jäsenistä useimmat olivat työn kuluessa uutena vaihtoehtona esille nousseen vaalialuemallin kannalla tai ainakin pitivät sitä lupaavana. Edustaja Braxin kanta on kirjattu mietintöön: "Braxin mielestä vaalialuejärjestelmä on paras nopeasti toteutettavissa oleva muutosvaihtoehto, mutta myös tasauspaikkajärjestelmä on hyvä." Myös puheenjohtaja Tarasti päätyi kannattamaan vaalialuemallia.
Jo tuolloin kesällä 2001 sosialidemokraatit olivat hylkäävällä kannalla, tosin silloin vastentahtoisuutta oli kaikkien muutosten suhteen:

"Markku J. Jääskeläisen (SDP) mukaan tässä valmistelussa ei ollut löydettävissä sellaista mallia, joka yhtäältä toteuttaisi toimikunnan toimeksiannon ja toisaalta säilyttäisi vaalijärjestelmämme nykyisen selkeyden. Nykyinen vaalijärjestelmä toimii kuitenkin kokonaisuutena katsoen tyydyttävästi. Vaalipiirien kokoerot ja suhteellisuuden epätasainen toteutuminen maan eri osissa ovat kuitenkin ongelma, joka jatkossa tulee väistämättä vastaan. SDP:llä olisi valmiutta ratkaista ongelmaa vaalipiirijaon muuttamisen kautta, mutta tälläkin tavalla vain, jos asiassa saavutetaan poliittinen yksituumaisuus."

Tuo sama edellytys, poliittinen yksituumaisuus, on kaatanut kaikki viime vuosina istuneiden toimikuntien konkreettiset tulokset. Viimeksi ministeri Pertti Paasion johtama Kansanvalta 2007 -toimikunta ei päätynyt konkreettisiin ehdotuksiin, koska toimikunnassa ei päästy malleista yhteisymmärrykseen. Ajatus poliittisesta yksituumaisuudesta on suoraan sanoaen aika mielenkiintoinen silloin, kun on kyse perustuslain selkeän vaatimuksen toteuttamisesta. SDP:n logiikan mukaan kaikilla puolueilla - tai ainakin SDP:llä - on veto-oikeus jopa sellaisiin muutoksiin, jotka perustuvat ilmeiseen tarpeeseen poistaa ristiriita perustuslain kanssa.

Valtio-opin professori Sami Borg on kritisoinut mietinnön ehdotusta sen äänikynnyksen korkeudesta. 3,5 prosentin valtakunnallinen äänikynnys on kompromissi, johon toimikunta on päätynyt yhteensovittaessaan suurempien ja pienempien puolueiden tavoitteita. Itse mallia hän kuitenkin piti hyvänä.

Maailmalla äänikynnykset vaihtelevat. Kansainvälisessä vertailussa 3,5 prosenttia on hyvää kansainvälistä tasoa, mm. Ruotsissa äänikynnys on 4 % ja Saksassa 5 %. Yhtäältä äänikynnyksellä tahdotaan välttää parlamentin pirstaloitumista useiksi pieniksi parlamenttiryhmiksi, jotta mm. hallitusten muodostaminen ja niiden toimintakyvyn säilyminen olisi turvatumpaa. Toisaalta äänikynnys ei saa olla liian korkea, että se ei estä moniarvoista edustusta parlamentissa.

3,5 prosentin kynnys on nykyisin eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden kannalta kohtuullisen rajamailla, mikä on keskustelun kuluessa tullut hyvin esille. Sen vuoksi toimikunta onkin rakentanut malliinsa kaksi pehmentävää elementtiä: vaalipiirikohtaisen äänikynnyksen 12 % ja puoluetuen myös niille puolueille, jotka ylittävät kahden prosentin kannatuksen eduskuntavaaleissa, mutta jotka siis jäävät alle äänikynnyksen.

Borgin huomio siitä, että vihreiden pääsy eduskuntaan 1980-luvulla ei toimikunnan esittämässä järjestelmässä olisi ollut mahdollinen, on osittain oikea, osittain väärä. Vihreät tuskin olisivat saaneet ensimmäisiä edustajiaan vuonna 1983, mutta vahinko olisi mitä luultavimmin korjaantunut jo vuoden 1987 vaaleissa. Fiksut vihreät olisivat järjestäytyneet hiukan nopeammin kuin mitä 1980-luvulla tapahtui, koska vaalijärjestelmä olisi siihen kannustanut. Ja kun kasvukivut olisi jouduttu hoitamaan organisoituneemmin, vihreiden menestys olisi voinut olla jopa tässä reaalitodellisuudessa tapahtunutta parempaa. Kahden prosentin ylittämisen jälkeen vihreät olisivat myös saaneet puoluetukea, mikä olisi jouduttanut köyhän kansanliikkeen nousua keskisuureksi puolueeksi. Meillä ei ole rinnakkaista todellisuutta, josta tämän voisi varmentaa.

Nykyjärjestelmään verrattuna 3,5 prosentin äänikynnys ei ole kaikista näkökulmista korkea, sillä vaalipiirikohtaisesti tarkasteltuna nykyiset piilevät äänikynnykset ovat aivan kohtuuttomat. Vain Uudellamaalla vuosi sitten käydyissä vaaleissa teoreettinen äänikynnys oli tuota 3,5 % alempi, kaikissa muissa suurempi. Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa vieläpä pöyristyttävän korkea 14,3 %, mikä on syvässä ristiriidassa perustuslaissa säädetyn yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden kanssa, sillä nyt suhteellisuus toteutuu eri tavalla eri osissa maata ja kerrassaan huonosti pienissä vaalipiireissä.

Hyvät kuulijat!

Kun toimikunnan esityksen peruslähtökohdilla on eduskunnassa edustetuista kahdeksasta puolueesta seitsemän tuki, olen tehnyt arvion, että hallituksen esityksen laadinnalle on olemassa hyvät edellytykset. Yksityiskohdat on vielä valmistelun kuluessa yhteensovitettavissa.

Oikeusministeriö jatkaa hallituksen esityksen valmistelua toimikunnan mietinnön pohjalta välittömästi, ja se annetaan näillä näkymin ensi syksynä eduskuntaan. Esityksestä neuvotellaan normaaliin tapaan kaikkien hallituspuolueiden kesken ennen kuin esitys viedään hallituksen käsittelyyn.

Lämmin kiitos toimikunnan puheenjohtaja Lauri Tarastille erinomaisesta työstä. Kiitokset myös toimikunnan työhön osallistuneille jäsenille ja asiantuntijoille!